Padeljuniorit
Monesti mietin ja toivon, voi kuinka minäkin olisin aloittanut padelin 12 vuotiaana.
Uusi laji Suomessa, pitkä loistava tulevaisuus edessä ja kaikki voitettavissa. Iän puolesta paras kehitys vielä edessäpäin, toisin kuin nyt.
Harmi että 24 vuotta sitten, kun olin 12, Kokkolassa ei pelattu padelia. Olikohan kukaan Suomessa edes kuullut lajista siihen aikaan.
Kun tarkemmin mietin asiaa, en tiedä onko se niin helppoa olla "lajin ensimmäisiä" nuoria? Kukaan ei ole raivannut tietä, kaikki on vähän kokeilua ja monet kaipaa samanikäisiä pelikavereita.
Tämä kirjoitus on kunnianosoitus nuorille pelaajille, jotka tekevät valtavan työn innostaen muita nuoria padelin pariin. Ja heidän ansiosta, meillä tulee olemaan ihan eri tilanne jo muutaman vuoden sisällä, kun junioreita on moninkertainen määrä.
Vaasassa on padelyhteisö, joka on niin intohimoinen että eräs espanjalainen valmentaja keksi heille nimen "padeljunkies".
Wilmer Lindholm, 13 v, on yksi Vaasan huippulupauksista. Wilmer aloitti padelin vuonna 2022. Lajin pariin houkutteli isä. Wilmerin tilanne on tuttu monelle nuorelle pelaajalle. Paikkakunnalla ei ole samanikäisiä pelaajia ja peliseuraa joutuu etsimään muualta.
Wilmer on pelannut paljon Vaasalaisen Leon Sundqvistin kanssa. Leon on vasta 11 vuotias, joten esimerkiksi junnujen sarjoissa hän saa pelata nuorempaa ikäluokkaa. Leon on kuitenkin taistelija kentällä ja pärjää hyvin myös vanhempia vastaan!
Wilmer on ollut aktiivisesti mukana turnauksissa ympäri Suomen. Hän on luonut kontakteja, näyttänyt taitonsa, ja sai kesällä osallistua ensimmäistä kertaa nuorten maajoukkueleiriin. Hän on tehnyt kovan työn, treenannut hyvin Vaasassa, ja onnistunut junnujen kisoissa.
Olen huomannut, että padeljuniorit ovat todella hyviä verkostoitumaan, osittain sosiaalisen median ansiosta. Pitkä välimatka ei haittaa, ja kisoissa tavataan ja ollaan kuin vanhoja tuttuja.
Oma 14 vuotias tyttäreni, Venla, pelasi huhtikuussa SM kisat Emma Toivosen kanssa, joka oli lähestynyt häntä instagramissa. He tapasivat kasvotusten ensimmäistä kertaa kyseisenä kisaviikonloppuna. Kisojen aikana he ystävystyivät myös vastustajien kanssa, ja näin heidän oma padelyhteisö kasvoi taas. Seuraaviin kisoihin onkin sitten enemmän vaihtoehtoja ja kisat ei jää pelaamatta sen takia ettei löydy paria.
Suomen juniorimaajoukkue suuntaa ensi viikolla Espanjaan, jossa Junior World Cup pelataan 29.9-4.10.
Sekä tyttöjen että poikien joukkue aloittavat karsintavaiheella, 26-28.9. Mukana matkalla on valmentajat Suheil Lizana ja Ville Pajakkala. He ovat, paitsi huippuluokan valmentajia, myös todella hienoja esimerkkejä nuorille.
Yksi asia jäi vahvasti mieleen, maajoukkueleiriltä kesällä. Kyllä, tiedän että en itse osallistunut, vaan olin äitinä odottamassa kentän vieressä. Mutta seurasin tietysti yhtä innokkaasti kun ne 32 nuorta pelaajaa jotka oikeasti oli kutsuttu leirille.
Oli jännittävä päivä, puolet tulisi saamaan kutsun MM kisoihin, ja puolet jäisi ilman. Kaikki halusivat näyttää parhaansa, ja he kilpailivat ystäviensä kanssa, mutta samalla myös heitä vastaan.
Se mikä jäi minun muistiin niin vahvasti, oli miten Ville ja Suheil keräsi porukan päivän päätteeksi, ja ei sanonut mitään siitä kuinka he olivat pelanneet tai miten he olivat pärjänneet. Sen sijaan he kehuivat heitä kaikkia siitä, kuinka hienosti he kohtelivat toisiaan, kentällä ja sen ulkopuolella. Kuinka he kannustivat ja tsemppasivat toisiaan.
Ja tämä oli aivan totta. Innolla odotan kuinka hienoja huippupelaajia meidän nuorista lupauksista tulee. Niin kentällä kun sen ulkopuolella. He tekevät kovasti töitä, ja uskon että näemme lähiaikoina kuinka padeljunioreiden määrä räjähtää aivan uusiin lukemiin Suomessa!